Tenttejä ja tapaamisia

Tällä viikolla emme ehtineet työstämään ratkaisuamme eteenpäin tenttiviikon vuoksi. Projektimme on tässä vaiheessa noin viikon jäljessä, joten joudumme tulevilla viikoilla kirimään aikataulua. Tapasimme kuitenkin aiheemme antajaa sekä assistenttia, joilta saimme hyviä ideoita ja varmistusta omille ideoillemme.  Ensi viikon agendamme on saada “fyysinen” prototyyppi kehitettyä ja aloittaa hyvin aggressiivinen käyttäjätestaus. Suuntamme tästä eteenpäin on ottaa yhteyttä ylä- ja ala-asteiden liikunnanopettajiin tai mahdollisesti koululiikuntaliittoon, ja tutkia olisiko sillä suunnalla mahdollisesti kysyntää ratkaisullemme.

Tämä oli ensimmäinen tapaaminen aiheemme antajan kanssa, joten esittelimme koko prosessimme kurssin alusta tapaamispäivään asti. Kokonaisuutena hänen mielestään olemme hyvillä jäljillä ja ratkaisumme on suhteellisen samanlainen, kuin mitä hän oli ajatellutkin. Hän antoi meille vielä idean siitä, miten tuotettamme voisi käyttää eri lajien valmennustarkoituksiin. Koska tämä veisi fokustamme sivuun nykyisestä suunnasta, päätimme, että lisäämme tämänkaltaista toiminnallisuutta protoomme lisävarusteena tuotekehityksen loppuvaiheessa jos meille jää aikaa. Jos aikaa ei jää, tämä idea jää vain konseptuaaliselle tasolle. Lisäksi aiheemme antaja ehdotti, että voisimme kerätä jo olemassa olevia outoja pelejä ryhmämme ulkopuolelta, esimerkiksi koulujen liikunnanopettajilta, prototyyppimme sisällön lisäämiseksi.

Saimme myös assisntentilta hyviä ideoita. Hän näki hyvänä ideana ottaa yhteyttä kouluihin, sillä tämä voisi antaa meille tietyntapaisentapaisen asiantuntijan outojen pelien implementoinnista oikeassa elämässä ja lisäksi tämä voisi tarjota meille kokonaan uuden markkinan. Assistentti ehdotti meille mallia, jossa käyttäjämme voisivat ehdottaa sääntömuutoksia peleihin ja täten tuottaa sisältöä palvelullemme. Tämä on ehdottomasti mahdollisuus, mutta ryhmän täytyy tarkemmin tutkia, onko tämä toteutettavissa tämän kurssin puitteissa ja ajaako tämä agendaamme oikeaan suuntaan. Kävimme assistentin kanssa läpi myös ryhmämme vertaispalautteen. Ryhmän jäsenet tuntuvat olevan tyytyväisiä toistensa työpanokseen ryhmän aikataulusta jälkeenjäämisestä huolimatta. Assistentin mukaan ryhmän pitäisi korottaa viikoittaisia työtunteja. Tämä on ryhmämme mielestä hyvin tarpeellista, ellei jopa välttämätöntä.

Kysely

Kuvakaappaus edellisen viikon rautalankamallista

Keräsimme tällä viikolla mielipiteitä uusia ideoitamme kohtaan. Tarkoitushan oli toki käyttää viime viikon rautalankamallia demoissa, mutta koska totesimme jo ensimmäisten haastatteluiden jälkeen mallimme idean olevan aika kelvoton, päätimme jättää rautalankamallin nurkkaan. Viikon alussa kokoonnuimme ja totesimme, että ensimmäisten mielipiteiden pohjalta suunnaksi kannattaisi valita täysin uusien lajien keksiminen. Harkitsimme myös kampusalueelle suunniteltavien uniikkien pelien (ns. kampuspelien) kehittäimistä. Viikon agenda oli siis päättää lopullisesti toimivampi suunta, johon lähtisimme ratkaisuamme kehittämään.

Jos keksimämme esimerkkipelin pelaaminen on yhtä hauskaa kuin sen kehittäminen, onnistumme varmasti. Kenties kerromme hiotut säännöt jo ensi viikolla.

Lähdimme kartoittamaan ystävien ja tuttavien mielipiteitä monivalintakyselyn avulla. Lisäksi haastattelimme muutamaa henkilöä tarkemmin, jotta saimme vapaamuotoisempiakin vastauksia. Kyselyä pääsee katsomaan ja toki siihen vielä vastaamaankin täällä: https://goo.gl/forms/UZokRGsVBpDpxtGF3

Kyselyssä kysymykset on enimmäkseen tehty niin että saamme vastauksia siihen että onko meidän uusi idea haluttu olleenkaan. Vastauksista ei voi silti koskaan ottaa totuuksina sillä vastaaja ei aina tiedä mitä hän haluaa. Kuitenkin pyrimme tästä saada selville että onko meidän idea ihan tarpeiden ulkopuolella vai ei. Vastauksia saimme sunnuntaihin mennessä 20. Otanta on siispä pienehkö, mutta kuitenkin tarpeeksi kattava, jotta johtopäätöksiä voi vetää. Tavoitteemme oli, että jokainen ryhmäläinen saisi kolme vastaajaa, jolloin vastauksia olisi tullut yhteensä 21. Pääsimme hyvin lähelle!

Ensimmäisten vapaamuotoisten haastattelujen perusteella odotimme omituisten, uusien lajien vievän voiton, mutta eniten vastanneet kuitenkin toivoivat tuttuja pelejä uusilla säännöillä (65%) ja kampuspelejä (60%). Olemme kieltämättä aika hämmentyneitä. “Kampuspelejä ei missään nimessä, sellaisesta ois arvoa vaan mitättömän pienelle määrälle ihmisiä,” kommentoi yksi haastateltu, jonka mielipide ei vastaakaan yleistä näkemystä. Tulemme pohtimaan ryhmässä näitä tuloksia tarkasti, mutta luultavasti emme toteuta enemmistön toivetta, sillä totesimme jo kertaalleen tuttujen pelien muuttamisen liian helpoksi ja tylsäksi - sellainen äppi ei toisi tarpeeksi lisäarvoa jota käyttäjä ei saisi itse luotua.

“Lista tilanteeseen sopivista peleistä, kun kerrot esim. pelaajamäärän ja käytettävissä olevat välineet” oli selkeästi yleisin valinta. Käyttäjiä näyttää siis kiinnostavan eniten toiminnallisuus, jolla saa helposti tilanteen mukaiset pelivaihtoehdot. Yllättävää oli satunnaisgeneroinnin suosion puute, sillä ensimmäisten haastatteluiden tulokset painottuivat tähän huomattavasti enemmän. Tilanteeseen sopivien pelien suosio suhteessa tavalliseen listaan kertoo myös kiinnostuksesta älykkääseen, mukautuvaan listaa.

Koska Helsingin yliopiston eteläsuomalaisen osakunnan fuksitoiminnan vastaava sattuu olemaan ryhmälle läheinen tuttu, kysyimme hänen mielipidettään ideoidemme hyödyllisyydestä. Hän totesin tuskailevansa usein fuksitapahtumien aktiviteettien kanssa, ja äppi voisi ratkaista ongelman. Sen täytyisi tarjota lajeja oikealle määrälle osallistujia, joten tärkeimmäksi parametriksemme täytyy kenties valita osallistujamäärä. Erikoiset, suureksi skaalautuvat lajit voisivat edistää ryhmäytymistä osakunnassa, jossa jäseniä yhdistää vain asuinpaikka. Ryhmäytymiseen äppiä käyttäisivät myös monet kyselyyn vastanneet kiltojen ISO-henkilöt, eikä siispä yllätä, että 80% vastaajista valitsi ryhmäytymisen potentiaaliseksi käyttötarkoitukseksi.

85% vastaajista käyttäisi äppiä kavereiden kesken. Osasimme odottaa tähän suurta lukua, koska itsekin vastaisimme näin. Samaa äppiähän voi toki käyttää sekä kavereiden kanssa että fuksiryhmässä, joten nämä kaksi suuren suosion saavuttanutta vastausta eivät poissulje toisiaan, mutta nyt tiedämme, millaisiin tilanteisiin äpin markkinoinnin voisi kohdistaa. "Jos olisin vähän isommassa porukassa hengailmesassa. Silleen seuraleikkinä," kiteytti yksi haastateltu.

Kurssin kannalta tämä tosin vaikeuttaa ryhmän ongelman tarkentamista. Onko ongelmamme spontaanin liikkumisen vähäisyys, vai ryhmäytymisen hankaluus? Yritämme saada nämä yhdistettyä, ja otamme toki mielipiteitä vastaan!

Yksikään vastaajista ei alkaisi harrastaa urheilua spontaanisti tuntemattomien kanssa, joten emme suotta hukkaa aikaa tämän lähestymiskannan tutkimiseen.

90% vastaajista uskoo äppimme voivan lisätä spontaania urheilua. Hienoa! Emme siispä tee turhaa työtä. Tämä luku ei valitettavasti kuitenkaan välttämättä tarkoita, että 90% vastaajista lisäisi omaa spontaania urheiluaan, vaan voi olla, että he uskovat äpin voivan lisätä jonkun muun henkilön urheilua. Joka tapauksessa on hyvä uutinen, että äppi todennäköisesti saa positiivisen vastaanoton kunhan se kehitetään.

Totesimme kyselyn olevan yllättävän hyvä tapa löytää projektille tärkeitä ominaisuuksia ja kehityssuuntaa. Olimme aikaisemmin jokseenkin törmänneet seinään ja ideointi oli vaikeaa. Kyselyn tulosten saaminen fokusoi ajatukset tärkeisiin asioihin ja kertoi, mitä ominaisuuksia tai käyttötapauksia voi suoraan jättää huomiotta.
Viikko itsessään sujui ryhmältä pitkälti kitkattomaksi; Saimme keksittyä muutaman esimerkkipelin omituisin säännöin ja hahmoteltua karkeasti sääntöjen satunnaisluonnin pohjaa. Päätimme myös käyttäjäkyselyn yksityiskohdista, ja itse kyselyn suorittaminen sujui suoraviivaisesti.

Seuraavaksi aikeemme on alkaa kehittää omaa peliä niin, että meillä on jotain toimivaa sisältöä mitä äppimme voisi tarjota loppukäyttäjälle. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meillä olisi viikon lopussa toimiva konsepti jota voidaan testaa ja katsoa jos muutoksia täytyy tehdä tai jos voidaan edetä samalla konseptilla ja tuotteella. Jokatapuksessa ryhmälle jäi tältä viikolta käteen hyvä pohja ja lähtökohdat molempiin.

Rautalankamalli ja suunnanmuutos

Viikon tehtävänä oli ratkaisun rautalankamallin toteutus. Päädyimme toteuttamaan mallin yksinkertaisena Excel-taulukkona, josta rajoitteiden rajaamat sääntömuutokset voi lukea. Samantyyppinen taulukko olisi pohjana tulevan äpin datalle ja toimintalogiikalle.

Taulukossa valitaan laji, jota käytetään pohjana sääntömuutoksiin. Yksinkertaiset parametrit kuten saatavilla olevan kentän koko ja pelaajamäärä vaikuttavat fill in the blank -tyyppisesti eri sääntöpohjan kohtiin. Esimerkiksi suurehko pelaajamäärä pienellä kentällä saattaisi ehdottaa jalkineena käytettävän kumisaappaita, jotta liikkuminen olisi hitaampaa.

Varsin pian kokoonnuttuamme törmäsimme ongelmaan; Lähes kaikki malliin tulevat sääntömuutokset skaalasivat jollain tavalla kentän kokoa, pelaajamäärää tai pelivälinettä. Ryhmälle tuntui tällä lähestymistavalla olevan lähes mahdotonta keksiä mitään mielenkiintoista, lisäarvoa tuottavaa sisältöä. “Ultimatea jalkapallolla/hernepussilla/tennispallolla” ovat ratkaisuja, joihin jokaisen on helppo itse päätyä.

Päätimme lähteä selvittämään ongelmaa tekemällä kyselyn potentiaalisilta käyttäjiltä siitä, millaisesta toiminnallisuudesta äpissä he olisivat kiinnostuneita. Päätimme kuitenkin jatkaa rautalankamallia aikaisemman mallin mukaan, sillä kyselyä ja tulosten läpikäyntiä ei ehdittäisi saada ennen aikarajaa valmiiksi.

Ryhmä jakautui niinikään kahtia, osa valmistelemaan rautalankamallia ja viikkotehtäviä, osa kehittämään vaihtoehtoista suuntaa äpille. Ensimmäisten kyselytulosten ja mietinnän tulokset olivat jotakuinkin samansuuntaisia: Oli lopputulos sitten kokonaan uudenlaiset, omituiset tai omituisiin tilanteisiin sopivat pelit, niin ryhmäläiset kuin ensimmäiset haastateltavatkin ilmaisivat mielenkiintoaan johonkin täysin uudenlaiseen aktiviteettiin, jota ei itse tulisi mietittyä tai keksittyä. Ryhmäläisten ideoita oli mm. kampuspelit, johon koottaisiin kampusalueelle soveltuvia pelejä, vaikkapa jonkinlainen sitseille soveltuva.

Tilaisuusturnaus ja hyvää pöhinää

Edellisen viikon epätietoisuuden jälkeen ryhmämme oli saanut äpin lisäksi muutaman muunkin idean projektiin ja tämän viikon tapaamisen ohjelmassa oli näiden ideoiden vertailu, jatkokehittäminen ja parhaan idean valinta projektin aiheeksi. Tiistaina kokoonnuimme koko ryhmän voimin ja rupesimme pyörittelemään saamiamme ideoita. Paperilla olivat seuraavat lähestymistavat ongelmamme ratkaisuksi:

• Vertaillaan eri lajien samankaltaisuuksia, löytyykö yhteinen tapa skaalata lajeja olosuhteiden rajoitteiden mukaan
• Kehitetään kokonaan uusi urheilulaji, joka mukautuu hyvin erilaisiin rajoitteisiin
• Kehitetään muutamille suosituille lajille eri olosuhteita varten sovelletut säännöt ja tehdään soveltamista varten äppi
• Tehdään katuversio/pihapeliverso suositusta lajista
• Kehitetään (kilpailumuotoisia) pelejä arkisista asioista

Lähdimme karsimaan ideoita tilaisuusturnauksen avulla ja päätimme karsia ideoita erilaisten filttereiden avulla. Ensimmäisellä kieroksella karsimme ratkaisuja "ratkaisukykyisyys-filtterin" avulla eli yksinkertaisesti analysoimme, ratkaiseeko kyseinen ehdotus ongelmamme. Tämän myötä karsimme arkisten asioiden kilpailullisuuden pois. Arkisista asioista kehitetyt pelit ovat mahdollisesti hyvä tapa saada esimerkiksi kiltahuoneen kahvikupit tiskattua (tiskauskilpailu!), mutta varsinaisesta liikunnasta sen kaltaiset aktiviteetit ovat kaukana.

Jäljellä olevien ideoiden kanssa päätimme seuraavaksi filtteriksi tuotteistettavuuden: onko ratkaisu mahdollistaa jalostaa tuotteeksi kurssin aikataulun ja resurssien puitteissa. Totesimme, että sekä pihapeliversio, että lajien skaalaus yhteisten rajoitteiden mukaan ovat kumpikin vaikeasti tuotteistettavia ideoita tällä aikataululla ja hylkäsimme ne.

Jäljelle jääneitä kahta ideaa (kokonaan uusi laji ja suosituille lajeille erilaisia versioita äppiin) aloimme ryhmässä jatkokehittää pros and cons -menetelmällä. Brainstormasimme ryhmässä post it -lapuille molemmista ideoista sekä hyviä että huonoja puolia. Reilun vartin pohdinnan jälkeen seinä alkoikin olla täynnä keltaisia lappuja ja lähdimme purkamaan kommentteja. Ideoista esitettiin seuraavanlaisa havaintoja:

"Uudella lajilla vapaus edetä moneen suuntaan"

"Olemassaolevia lajeja helppo muuntaa"

"Kokonaan uuden lajin vaikea lyödä läpi"

"Kaikkia vaikea miellyttää yhdellä uudella lajilla"

"Suosittujen lajien säännöt jo monien tiedossa ->

 uusia versioita mahdollista oppia nopeasti"

Näiden ja monien muiden kommenttien perusteella kehitimme ideoista kaksi lupaavaa tilaisuutta ja ryhdyimme selvittämään niiden epävarmuuksia ja toisaalta paremmuutta keskenään. Nopean tiedonhaun ja perusteellisen keskustelun perusteella ryhmämme päätyi melko yksimielisesti tulokseen, että paras tilaisuus johon panostaisimme, on kehittää suosituista urheilulajeista eri olosuhteisiin sopivia sääntöversioita ja luoda mobiilisovellus ideoiden tarjoamista ja olosuhteiden määrittämistä varten. Tätä ideaa päätimme lähteä kehittämään.   

Seuraava askel projektissamme on projektisuunnitelman laatiminen, jota varten pitää mm. tarkasti vielä määrittää ongelma ja projektin tavoite: mihin pyrimme ratkaisullamme. Lisäksi projektin aikataulu täytyy hahmotella. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin nyt, kun projektin idea alkaa olla selvä, eikä projekti vaikuta enää niin epämääräiseltä.

Kipinä

Tämän viikon ryhmä vietti täysin hämmentyneenä. Jokainen jäsen yritti epätoivoisesti keksiä suuntaa projektille, vaan perjantain luentoon mennessä ei kukaan ollut valaistumista kokenut, ja aktiivinen yhdessäideointi muuttui nopeasti toivottomaksi tuumailuksi. Lähestymistapa ei tahtonut löytyä, eikä ratkaistava ongelmakaan tuntunut olevan aivan selvä. Skaalattaisiinko olemassaolevia urheilulajeja tilan suhteen, vai kehitettäisiinkö versioita, joissa ei tarvita kaikkia välineitä? Keksittäisiinkö sittenkin täysin oma urheilulaji?

Ideoiden puutteellisuus tuli jokaiselle ryhmäläiselle yllätyksenä. Eipä päästykään pöhisemään porukassa, kun kaikki vaihtoehdot tuntuivat latteilta. Yritimme kokeilla luennolta tuttua Brainwritingia, mutta tuijotimmekin vain kaikki tyhjiä papereita ideoiden yhä pakoillessa. Samaisella luennolla puhuttiin myös, kuinka tärkeää on antaa ideoiden tulla vapaasti ja vasta jälkeenpäin karsia arvottomat pois. Kokeilimme siispä sitäkin, ja tuloksena totesimme, että eihän projektimme välttämättä tarvitse koskea urheilua tai pelejä, vaan rajoitteita voi määritellä kaikesta. Näin aihe tuntui vielä entistä hämärämmältä ja elämä epätoivottomammalta. Yritimme myös löytää yhtenäisyyksiä eri urheilumuotojen väliltä ja siten keksiä lähtökohtaa, mutta sekään ei tuottanut tulosta. Niinpä ryhmä hajaantui saamatta aikaiseksi juuri mitään.

Yllättävä valaistus iskikin lounastauon aikana kahteen ryhmän jäseneen. Kehitettäisiin äppi, jonka avulla voisi määritellä urheiluun käytettävissä olevan tilan ja osallistujien määrän, ja äppi kertoisi, miten haluttua lajia voisi soveltaa. Jos meitä on kolme ja tilaa vain vähän, mutta haluamme pelata jalkapalloa, äppi auttaa. Muu ryhmä innostui ideasta, ja yht'äkkiä reitti olikin selvä.

Seuraavaksi ryhmä lähtee kehittämään äppi-ideaa ja luomaan sovellutuksia urheilulajeista. Kenties pääsemme jopa yhdessä kentälle kokeilemaan soveltamiamme lajeja.