Tämän viikon ryhmä vietti täysin hämmentyneenä. Jokainen jäsen yritti epätoivoisesti keksiä suuntaa projektille, vaan perjantain luentoon mennessä ei kukaan ollut valaistumista kokenut, ja aktiivinen yhdessäideointi muuttui nopeasti toivottomaksi tuumailuksi. Lähestymistapa ei tahtonut löytyä, eikä ratkaistava ongelmakaan tuntunut olevan aivan selvä. Skaalattaisiinko olemassaolevia urheilulajeja tilan suhteen, vai kehitettäisiinkö versioita, joissa ei tarvita kaikkia välineitä? Keksittäisiinkö sittenkin täysin oma urheilulaji?
Ideoiden puutteellisuus tuli jokaiselle ryhmäläiselle yllätyksenä. Eipä päästykään pöhisemään porukassa, kun kaikki vaihtoehdot tuntuivat latteilta. Yritimme kokeilla luennolta tuttua Brainwritingia, mutta tuijotimmekin vain kaikki tyhjiä papereita ideoiden yhä pakoillessa. Samaisella luennolla puhuttiin myös, kuinka tärkeää on antaa ideoiden tulla vapaasti ja vasta jälkeenpäin karsia arvottomat pois. Kokeilimme siispä sitäkin, ja tuloksena totesimme, että eihän projektimme välttämättä tarvitse koskea urheilua tai pelejä, vaan rajoitteita voi määritellä kaikesta. Näin aihe tuntui vielä entistä hämärämmältä ja elämä epätoivottomammalta. Yritimme myös löytää yhtenäisyyksiä eri urheilumuotojen väliltä ja siten keksiä lähtökohtaa, mutta sekään ei tuottanut tulosta. Niinpä ryhmä hajaantui saamatta aikaiseksi juuri mitään.
Yllättävä valaistus iskikin lounastauon aikana kahteen ryhmän jäseneen. Kehitettäisiin äppi, jonka avulla voisi määritellä urheiluun käytettävissä olevan tilan ja osallistujien määrän, ja äppi kertoisi, miten haluttua lajia voisi soveltaa. Jos meitä on kolme ja tilaa vain vähän, mutta haluamme pelata jalkapalloa, äppi auttaa. Muu ryhmä innostui ideasta, ja yht'äkkiä reitti olikin selvä.
Seuraavaksi ryhmä lähtee kehittämään äppi-ideaa ja luomaan sovellutuksia urheilulajeista. Kenties pääsemme jopa yhdessä kentälle kokeilemaan soveltamiamme lajeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti